Unan ja Riinan touhuja

eipä mitää ihmeitä..

2009-07-27T20:58:00.002+03:00

Niin, ei meille ihmeitä.. Kesästä nautitaan niin paljon kun taas työt antaa myöden.. Ihanaa kun on ollut jo vähän viileämpää välillä, helteet ei oo mun juttu. Eikä koirien. Agin alkeiskurssi on saatu päätökseen ja "tuomio" kuului kutakuinkin näin: " Hyvä koira, osaa paljon ja oppii nopeasti, kunhan vaan ohjaaja (eli siis mä) ei heiluttelis käsiään kuin tuulimylly. Kyllä tuo koira täytyy jatkoryhmään saada". Keppien kanssa tahkotaan edelleen; toinen puoli sujuu jo tosi hyvin, mutta toinen ei sitten niinkään ja se johtuu ihan vaan harjottelun puutteesta. Jonkinmoista rataakin pystytään jo menemään, 7-8 esteen ratoja taidettiin mennä vikalla reenikerralla. Valssaukset ym hienot kuviot tuottaa mulle tuskaa.. Oon välillä ihan solmussa siellä kentällä ja Una ihmettelee vieressä että mitä ihmettä toi nainen tahtoo mun tekevän..=) Jotenkin en osaa vielä tarpeeks hyvin kuivaharjottelussa oikeasti miettiä sitä mun juoksu rataa enkä sitä että jos Una ei menekään niin kuin kuvittelen sen menevän. Mietiskelin tossa että onko agi helpompaa miehille. Luin joskus kirjan miesten ja naisten välisistä eroista ja siinä oli kaikkia klassisia esimerkkejä mm. se että kun naiselle sanoo autossa että käänny vasemmalle niin nainen kääntyy oikealle ja siinä kirjassa oli selitetty mistä se johtuu. Täytys taas lainata se kirja, siinä oli hauskoja juttuja.

Ollaan mettälenkkeilty viime aikoina jonkin verran ja tässä yhtenä päivänä koirien painellessa polulla parikyt metriä meitä edellä, jäätiinkin piiloon. Vähän matkaa koirat vielä jatko juoksuaan, mut kääntyivät sitten takas kun ei meitä kuulunu. Riina pyöri missä sattuu, mutta Una otti "hajut" tuulesta (nosti kuononsa ja nuuski) ja löysinkin tosi nopeesti meidät. Tehtiin vielä muutaman kerran käskyllä, niin että vain Toni oli piilossa. Hauska seurata noita kun ne yrittää ottaa hajua ilmasta ja sitten yhtäkkiä säntäävät tuhatta ja sataa oikeeseen suuntaan! Ja kyllä koiratkin nauttii näistä pikku tehtävistä.

Perjantaina koittaakin sitten paljon odotettu leiri!:) Kesäni kohokohta! Ihanaa! Ihanaa nähdä kavereita ja tuttuja ja päästä "kaltaistensa" seuraan!<3 Kata,Basso ja me majotutaan samaan kopperoon ja Kati, Sara, Luigi ja Wunjo naapurikopperoon, ihanaa; ryhmärämä koossa taas:) Sara (7v) on lupautunut "kouluttamaan" Riinaa sillä välin kun mä meen Unan kanssa. Koulutus on varmastikin molempien mieleen, Sara saa Riinasta parhaan kaverin ja Riina paljon nakkeja:D

Lomilla lompsis :)

2009-06-14T22:10:00.026+03:00

Loma on alkanut ja vauhdikkaasti pari viikkoa jo kulunutkin. Onneks on vielä paljon jäljellä :) Unan kanssa ollaan agility aloitettu ja hienosti menee! Keppejä menee hyvänä päivänä jo tarvittavat 12, tosin ei vielä niin sujuvasti kuin vähempi määrä. Unan juoksut (tai oikeastaan valeraskaus) vähän sekoitti reenailua, kun ei neidiltä tahdo innostusta löytyä. On meiltä tosin varsinaiset reenitkin jäänyt jo muutaman kerran väliin kaikenmaailman kesäjuhlien takia, mutta kotona ollaan yritetty reenailla mahdollisimman paljon. Eräs ilta tässä pari viikkoa takaperin laitoin keppien lisäksi takapihalle kaksi hyppyä ja putken, Una innostui touhusta niin ettei sitä meinannut saada yli tunnin reenailun jälkeen sisälle!:) Aina vaan löyty vauhtia ja innostusta meidän pikku rataan, vaikka itse oisin jo ollut valmis lopettamaan.

Agireeniryhmässä on Unan lisäksi 4 koiraa ja kaikki yhtä alussa tässä touhussa. Mukava on seurata kuinka nopeasti koirat oppivat (ja ihmiset eivät :)), erityisen yllättynyt olen Unan keppien oppimisvauhdista. Reeneissä mentiin peruuttamalla, mutta itse koin sen olevan turhaa touhua, koska Una ei edes huomannut pujottelevansa, vaan tuli vain nenä kiinni namissa. Siirryttiin sitten vähän omin päin etuperin menoon keppipari kerrallaan ja nyt tosiaan menee kaikki 12, tosin paljonhan vielä on tehtävää sisäänmenoissa ym.. Reeneissä on menty kahden hypyn ja kahden putken "rataa", sekä kokeiltu A ja puomi. Una menee mielestäni tosi hienosti, kunhan vain itse ohjaan tarkasti. Melko hyvin Una jo irtoo, mutta välillä on niitä päiviä kun ollaan molemmat vähän "hukassa". Agility on vienyt sydämemme, pirun hauskaa touhua!:D

Tätä agilityn hehkuttamista tämä blogi tulee varmaan pitämään aikalailla sisällään tästä eteenpäin (tosin tällä päivittämisvauhdilla ei kauheasti). Näyttelysuunnitelmia meillä ei ole, jonnekin pikkuryhmikseen vois mennä, itse en jaksa isoja näyttelyitä :) Katsotaan katsotaan! Schapeleirille menemme tietenkin sitten elokuussa, itse touhuan siellä enemmän Unan kanssa ja juniorhandlerimme Sara (Katin siskon tyttö 7v.) kouluttaa Riinaa!:D

Tässäpä vielä joitain kuvia touhuistamme:

Unan synttäreitä vietettiin 14.4. kakun syönnin merkeissä.
Mittarissa komeat 2 vuotta!

Trasselimammaa onnittelemassa 2.5.2009 Riina, Una ja Tuikku

Keuruulla "uimassa". Unahan ei ui, käy vain kahlaamassa. Una sukelsi laiturin päästä 9 viikkoisena, eikä ole sen koommin uinut..:)

Riina heitti talviturkin.

Riina, Lulu ja Una nautiskelee kesäpäivästä

Luna, Wunjo, Luigi, Una ja Riina Kukonkoivussa 14.6.

Sama kokoonpano nakkeja odottamassa

Luigi ja pallo

Kaverukset kukkulalla

Wunjo
ja
Luna

Kevättä

2009-04-05T14:18:00.001+03:00

Kauan on aikaa siis... Täytyy ihan miettiä että mitähän meille on tässä ehtinyt tapahtua..
Tampereen kv näyttelyssä olimme ja siitä jäikin erityisen paska maku suuhun, sen takia ei olla nyt tällä tietoo menossa näyttelyihin kun vasta kesällä.. Ruotsalaisen toiminta oli törkeetä, mutta toivotaan että näillä meidän valituksilla jotain saadaan aikaan. Ainakin ko. rouva perui tulonsa Lahden näyttelyyn!:)

Olimme kevätlomailemassa tahkolla tuossa parisen viikkoa sitten, ilmat oli mahtavat ja loma täytti odotukset. Olimme paljon ulkona, koirat olivat mukana tietenkin, teimme pitkiä lenkkejä jäällä ja keskellä metsää umpihangessa. On se vaan edelleen niin mahtavaa kun voi koiria pitää vapaana lenkkeillessä. Kerran Riina kadotti korvansa palatessamme jäälenkiltä ja paineli naapurimökin pihaan, jossa oli edellispäivänä ollut koira, uros ilmeisesti.. Ei auttanut namit eikä karjumiset. Neiti paino menemään nenä maassa ja keskari pystyssä.. Onneks tosiaan ei ollut ketään mökissä, ois voinut tulla sanomista.. :)

Tokon alkeiskurssi alkoi reilu viikko takaperin, jouduimme kuitenkin jättäytymään kurssilta pois Unan juoksujen takia. Odotin Unalle juoksuja vasta kesäkuulle, mutta neitipä aloitti jo nyt sitten. Tärppipäivät on menossa ja voi tätä neitien touhua täällä. Una peruuttaa Riinan eteen häntä sivulla ja Riina tottakai hyppää selkään ja aloittaa hytkyttämisen.. Lenkit etenee etanavauhtia, kun pitää muutaman metrin välein pysähtyä haistelemaan ja merkkailemaan. Nyt vaan toivon että Riinakin aloittaisi juoksunsa mahdollisimman pian. Riina on aiemmin aloittanut juoksut aina pari viikkoa Unan jälkeen, mutta nyt ei vielä ole mitään selkeitä merkkejä. Aloitan lomani kesäkuun alusta ja toivon että siihen mennessä olis Riinankin juoksut jo menny, niin pystyis vapaammin lomailemaan ja mökkeilemään, kun ei tarttis juoksujen kaa pelata.

Agireenailut on jäänyt vallan, vaikka on putki ja kepit kotona, niin eipä me olla mitään saatu aikaan.. Putkea ollaan muutaman kerran menty.. Näin laiska mä oon..:D No onhan tässä vielä muutama viikko ennenku agireenit alkaa, jos vaikka vähän saatais keppejä harjoteltua siihen mennessä.

jep, niin varmaan.. :)

Agility"treenit"

2009-03-09T22:51:00.003+02:00

Viikko takaperin oltiin seuraamassa Henrikan ja Börjen agireenejä ja kuinka ollakaan tänään heidän ryhmästä oli joku pois ja me saimme mennä reenailee hänen tilalle. Voi tätä intoa mikä muutamasta hypystä, putkesta ja kepistä syntyi!

Treenit pidettiin maneesissa ja aluksi kannettiin esteet paikoilleen kahteen rataan. Kävimme "lämmittämässä" koirat, ensin tehtiin pikkulenkki ja sitten vielä annettiin Börjen ja Unan juosta hetki. Päästiin heti kentälle tositoimiin :) Koska ei olla mitään tehty eikä mitään osata, niin otettiin aluksi putkea (putkea päästiin koittaa jo schapeleirillä muutaman kerran) siten että mä lähetin ja Henrika oli namin kanssa vastassa. Pari kertaa tollai ja sit sainkin yksin harjotella. Una leirillä vähän arasteli putkea, mut nyt meni kuin vanha tekijä (broilerpyöryköillä saattoi myös olla jotain tekemistä asian kanssa) :D Seuraavaksi vuorossa oli hyppy, jota myös koitettiin leirillä jopa kahdella peräkkäisellä aidalla ja samaten tehtiin myös tänään. Ekaks siis yhdellä aidalla, siten et mä lähetin ja Henrika palkkas ja kun se alko sujuu niin mä hoidin myös palkkauksen. Kahta aitaa harjoteltiin siten, et mä menin aitojen väliin, annoin Unalle käskyn ja Unan hypättyä heitin hanskani (lelu unohtui kotiin) toisen aidan yli ja annoin hyppy-käskyn. Muutaman kerran onnistu ihan hyvinkin,mut näin tottumattomalle alko varmaan olla liikaa. Unan ajatukset alko harhailee ja mä en enää pysyny tekemisieni perässä :) Joten pidettiin taukoa..

Tauolla seurailin kolmosluokkalaisten menoa ja totesin et meillä on viel piiiiitkä matka sinne. Tiukkoja käännöksiä (vetoja?) ja muuta helpon näköistä mut vaikeeta. On se vaan jännä kuinka koira lukee ohjaajaa, pienikin väärä käden heilautus ja koira juoksee jo jossain muualla. Noh, mut palatkaamme meihin :D Kepit: ne ihanat kamalat kepit. Ekaa kertaa päästiin koittaa (leirillä oli verkotettu) ihan oikeaa pujottelua. Mulla meni jotenki tosi kauan et tajusin mitä oikeen teen ja miten ja täh? (tässä meidän ongelma agilityuralla: minä) Onneks (mahdollisesti meidän tuleva agialkeidenkin ohjaaja) Sami jakso neuvoa pari kertaa ku ei millää meinannu ohjeet mennä perille (liekö vielä edellisyön työt väsyttäny). Noh, kuitenki hoksasin et missä kättäni pidän kun ohjaan Unaa. Lähdettiin siis liikkeelle peruuttamalla, mikä lienee aika yleinen ja hyväks havaittu opettelukeino. Hyvin Una tuli lihapullan tuoksun perässä, ongelmia oli tässäkin lajissa vain minulla :) Muutama kerta mentiin kepit läpi (kaikki 12) ja sitten alko Una jo olee niin levoton et katsoin paremmaks laittaa pillit pussiin, vielä kun intoa on. Onpa sitä sitten seuraavallakin kerralla kun lopettaa ajoissa treenit, eikä sitten kun koira on jo ihan poikki ja kyllästynyt. Kaiken parasta tässä päivässä oli se että saatiin lupa alkaa treenaa keppejä kotona!:) Tätä lupaa olen odottanut, monet sanoo ettei kannata yksin lähteä opettamaan ettei opeta väärin ja siks ei olla vielä aurauskeppejä pihaan pystytetty. Mutta eiköhän ne tällä viikolla sinne ilmaannu!:) Ja sitten eikun kep kep kep kep kep kep kep...

Lauantaina astelemme sitten taasen piiitkästä aikaa kehään, saa nähdä kuinka meidän seisomisten käy, Una on turhankin hyvin oppinut nyt istumaan saadakseen namia tai muun palkinnon. Täytyy vähä treenata Unan seisomista, ettei tartte sitten hävetä kehässä :)
Nyt tuutilullaa, huomenna on ohjelmassa lastenvahtimista ja jääkiekkoa...

Luminen viikonloppu (kirj. Una)

2009-03-02T18:17:00.010+02:00

Lauantai aamuna lähdimme Keuruulle viettämään viikonloppua. Perille päästyä painelimme järven jäälle nauttimaan auringosta (mitä ei kuvista huomaa) ja lumesta jota olikin kertynyt aika lailla.

Hangessa sai nostella kinttujaan, jotta pääsi eteenpäin, mutta ei se meidän vauhtia haitannut.

Kaveriksemme jäälle tuli sekarotuinen Rambo ja sitten vasta vauhtia alkoikin löytymään. Rambo on aina kauheen kiinnostunut meidän takapuolista ja välillä siihen meinas mennä hermokin. Eikä se meinannut uskoa ollenkaan vaikka sille kuinka haukku ja räkytti! Kiva silti oli juosta sen kanssa!:)

Toi meidän mamma meni ostaa uuden kameran ja joka välissä se huus meitä luokseen ja otti kuvia. Eikä se meinannut ollenkaan leikkiä meidän kanssa. Vasta sitten kun oltiin jo ihan poikki kaivettiin frisbee esiin, mut ei me kauaa jaksettu sen perässä juosta..

Välillä piti vähän levätä ja sitten taas juostiin kauheeta vauhtia. Lumi tarttui inhottavasti tassuihin, mahan alle ja naamaan.

Jäällä juoksemisen jälkeen päästiin sisälle lepäilee ja saatiin maistaa hirvipaistiakin! Se oli hyvää!

Sunnuntaina käytiin vielä jäällä juoksemassa ja leikkimässä, jonka jälkeen lähdettiin kotia kohti.

Pienimuotoista elämysmatkailua

2009-02-22T21:18:00.002+02:00

Tänään oltiin Annikan ja Vilkun kanssa tutustumassa tokon ihmeelliseen maailmaan. Eli seurailin kentällä mitä kaksikko touhusi. Paikalla oloa, seuraamista, luoksetuloa ja luoksetulosta pysähtymistä (saattoi olla jotain muutakin). On se vaan hienon näköistä kun jotkut osaa!:) Kärpänen puras taas.. Siellä samalla kentällä mekin sitten alamme reenaamaan jahka kevät koittaa! En kyllä mitenkään ymmärrä miten meidän Unan voi saada noin tottelevaiseksi.. kovin kaukaiselta tuntuu kahden minuutin paikalla olo, kun ajattelee tuota duracellpupua.. :) No harjoittelemalla hyvä tulee..

Reenien jälkeen oli tarkoitus lenkkeillä läheisessä metsässä, mutta päätimmekin jättää metsälenkin väliin ja mennä Annikan mukaan tallille. Paskan lapiomista siellä oli tiedossa, mutta ajattelin että kivaa vaihtelua koirille ja halusin nähdä miten koirat suhtautuu hevosiin. Una kun ei oikeastaan koskaan ole hevosta nähnytkään ja Riina on joutunut olemaan rakkaista tallikavereistaan nyt reilun vuoden erossa. Riinahan siis on siellä vanhassa kodissa viettänyt paljon aikaa tallissa ja sille hevoset on tuttu juttu. Una ei tosin ollut moksiskaan hevosista, tallissa sisällä vähän jännitti kolinat ja hevosten hörinät. Riina paineli häntä heiluen menemään, ihania tuttuja hajuja. Ja kyllä vain molemmat löysivät paskakokkareiden aromikkaan tuoksun ja maistelivat niitä kilpaa ja kuljettivat kökkärettä suussa kuin suurempaakin aarretta. Minä tietysti karjuin siellä kaiken maailman hyit ja yökit, mutta siitähän neidit vaan innostuivat juoksemaan ja syömään enemmän.

Ennen pois lähtöä Annika näytti söpöt pienet hepat, joista oli puhunut jotain. Oikeasti nämä pikku hepat olivat valtavan kokoisia, kaviotkin varmaan mun pään kokoset. Todella kauniita valkoisia jättiläisiä! Kyllä siinä vierellä seistessä meni hiljaiseksi. En nyt tietenkään hevosrotua saa millään päähäni, jos joku tunnistaa niin voi selventää tänne.. Jopa Riinakin vähän arasteli siinä vieressä seistessä. Una tietenkin pelkäs ja vapis tapansa mukaan..:)

Kotiin päästyä olikin tytöillä edessä ihana raikastava suihku!:)

Ollaan me vielä täällä

2009-02-19T20:25:00.004+02:00

Onhan taas aika rientänyt viime kirjoituksesta. Yritän tässä nyt kelailla ajatuksia taakse päin, että mitä kaikkea on tapahtunut..

Unan kanssa käytiin toissa maanantaina silmä-, lonkka- ja kyynärkuvissa. Hyvältä näytti; silmät terveet, lonkat ok, toisessa kyynärässä "jotain". Nyt tässä jännätäänkin sitten että minä nuo kyynärät tulee takas, ilmeisesti ei siis mitään kovin huonoa ole tiedossa, mutta ei tule nollana. Yritin siinä vähän kysellä ja kuikuilla olan yli, mitä lääkäri höpötteli, mutta niin huonosti olen perehtynyt näihin lonkka-ja kyynärasioihin, etten tajunnut puoliakaan.. :/ On tässäkin koiranomistaja.. Oltiin porukalla kuvissa, mukana oli Unan lisäksi Anitalta Unan siskolikka Hippu ja Tärpätti (joka vain silmäkuvissa) ja Anu Neran (Anitan sij.) ja tyttärensä Tinjan (8kk) kanssa. Mä ehkä eniten keskityin tuolla Tinjan viihdyttämiseen, tälläinen jatkuva vauvakuume kun on päällä niin täytyy käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi ;)

Una antoi tosi nätisti katsoa silmät, ei pyristelly vastaan. Mielenkiintoista oli verrata Unan ja Hipun lonkka- ja kyynärkuvia, Unalla on tosi sirot luut, Hipulla vankemmat vaikka omistaa lyhyemmät jalat. Nera on myös vankempi tekonen kuin Una. No tommonen tirppanahan toi Una onkin. Nukutuksessa ja heräämisessä ei ollut mitään ongelmia, jos ei sitä heräämishoipertelua lasketa. Sitkeesti Una yritti eläinlääkärissä pysyä jaloillaan, mutta antoi sitten kuitenkin periksi ja lepäili vielä hetken ennen kuin lähdettiin kotiin. Ilta meni siinä "krapulasta" toipuessa, vasta myöhään yöllä Una oli taas kahjo oma itsensä.

Seuraavina päivinä piti ottaa rauhallisemmin, mutta ei me sellasta osata. Oli tosi kaunis päivä, niin pakkohan sitä oli lähtee mettälenkille ja antaa koirien painaa satalasissa pitkin kuusikkoa ja kivikkoa. Voi että nuo nauttii!! Ihan huoletta voi kulkea polkua eteenpäin, Una ja Riina kulkee tosi nätisti mukana. Riina yleensä lähtee polulta kauemmaksi metsään tutkimaan ja Una tietysti perässä. Siellä ne juoksevat parinkymmenen metrin päässä, hyppivät kivien yli ja pujottelevat puita ja kokoajan tarkkailevat missä menen. Välillä tulevat hyppimään jalkoihin kuin ilmoittaakseen että tässä ollaan ja taas mennään!:) Joku päivä samaisella viikolla oltiin myös Börjen porukan kanssa jäällä, eipä siinäkään touhussa mitään valittamista koirilla ollut, me ei ehkä toista kertaa Henrikan kanssa "oikaista" jään poikki lastenvaunuilla...:)

Olen kyllä tosi onnellinen siitä että pystyn pitämään tyttöjä vapaana pelkäämättä että ne lähtisivät omille teilleen. Metsälenkkejä on nyt tehty enemmänkin ja tytöt alkavat oppia polkujen risteykset ja painattavat menemään edellä. Ko. metsässä liikkuu suht paljon koiria, mutta vain kerran ollaan törmätty lenkillämme erääseen staffinarttuun. Voi olla että ollaan sitten vaan niin eriaikaan aina liikkeellä kuin muut.

Riina on jo piristynyt, kärsi jonkin sortin valesynnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Ruoka ei maistunut viikkoon ja muutenkin oli kovin apea. Nyt onneks ollaan saatu se oikea Riina takas. Ihanaa kattella kun välillä innostuu oikein kunnolla juoksemaan ja leikkimään Unan kanssa. Kerran otin pellolle mukaan Unan lempparilelun;vinkupallon ja ajattelin että heittelen sitä Unalle, mutta Riina siitä enemmän innostui! Osaa tuo vieläkin vaan yllättää! Ihana oli sillon kun Riina meille tuli, seurata kuinka elämänhalua ja innostusta tuli päivä päivältä lisää. Jopa se, että sain Riinan juoksemaan vapaana, oli kuin lottovoitto. Reppana kun ei ollut päässyt vapaana juoksentelemaan ollenkaan. Katsotaan mitä yllätyksiä vielä neiti järjestää..

Tämmöstäpä tänne tällä kertaa :)

Hellurei!

2009-02-06T21:43:00.003+02:00

Valeraskaushan se sitten oli. Nyt alkaa olee oireet ohi, hieman vielä nisät Riinalla turvoksissa ja hormonimyrskyä ilmassa. Kainalokäpynen neiti edelleen on ja välillä antaa Unalle kyytiä oikeen olan takaa, samalla tavalla kun juoksujen aikaan.

Ajatukset ja odotukset pyörii keväässä: maaliskuussa Tampereen KV-näyttely, huhtikuussa Lahden KV ja mikä parasta, Una aloittaa tokon alkeiskurssin huhtikuussa ja agin alkeet toukokuussa! Toukokuussa mahdollisesti jatkamme tokoilua jos jaksamme. Tokotreenit on kaksi kertaa viikossa ja agility kerran viikossa, joten jos vaan Una ottaa tietoa ja taitoja tota tahtia vastaan ja minä jaksan, niin jatkamme tokoilua, mutta muuten keskitymme agilityyn. Tokon alkeet on juuri sopivasti ennen agilitykurssin alkamista ja siitä on ihan varmasti hyötyä meille molemmille. Jos vaan jaksan, niin voisin myös alkaa käymään Riinan kanssa hakuporukassa, niin sais Riinakin jotain "työtä". Mutta katsotaan, minä kun ei mikään superihminen ole, jaksanko tuon kaiken...

Olen muuten korviani myöten ihastunut "väärän" rotuiseen koiraan. En muista miten törmäsin (netissä surffailessani) tähän suloiseen ja mahtavaan rotuun: etelävenäjänpaimenkoiraan! Siitä tässä olen jo jonkin aikaa haaveillut ja haaveilen todennäköisesti vielä muutaman vuoden ennen kun voin meidän perheeseen laumanvartijan ottaa. Etelävenäjänpaimenkoira on suht haastava kouluttaa ja sen takia on tässä itse vielä opiskeltava koulutusta ja ensinnäkin saada opetettua nämä pikkuneidit tavoille! En siis ole tavannut yhtään rodun edustajaa, joten voi olla mahdollista, että jos luonne ei täysin minua miellytä, hautaan haaveet ja siirryn seuraavaan rotuun.. Aina kuitenkin olen suuresta koirasta haaveillut ja sen haaveen aion joskus vielä toteuttaa! Laumanvartijoista mielestäni etsku on ehdottomasti kaunein ja mielestäni sopisi ulkonäöllisesti laumaamme kuin nenä päähän! Nyt vaan googlettamaan, minkä näköisesti nallikasta kirjoitan! Myös rodun harvinaisuus houkuttaa (alle 200 rekattua), tähän jatkuvaan kyselyyn "minkä rotunen toi on? ai mikä?" kun on tottunut niin ois kiva jatkaa samalla linjalla. Mutta katsotaan nyt jahka pääsen etskuja tapailemaan..

Tämmöstäpä meille nyt tällä hetkellä. Itse olen kymmenen päivän vapailla, eikä mitään suurempia olla suunniteltu. Eli jos joku ensi viikolla pyörii Lempäälässä, niin soittoa tänne päin ja schapetreffit pystyyn!:) Jos hyvät säät jatkuu ensi viikolla niin lähdemme tyttöporukalla metsään samoilemaan ja makkaraa paistamaan notskille, uskon että se reissu olisi Unan ja Riinan mieleen!:D

ja paskat... :( :( :( :(

2009-01-28T16:36:00.002+02:00

Ultrassa kävimme tänään, soitin kysyäkseni lääkärin mielipidettä ja hän pyysi meitä tulemaan käymään. Eli eihän siellä mitään ole, ihmeissään oli lääkärikin näin täydellisestä valeraskaudesta (lämmönvaihtelut ym.) kuten myös Anita. Saa nähdä viekö Riina loppuun asti valeraskautensa synnytyspolttoineen, lelujen imettämisineen ja kaikkineen :D

Tosi kurja olo nyt, pettymys on suuri. Niin paljon sitä odotettiin taas uudestaan...

Ollakko vai eikö olla?

2009-01-26T14:48:00.003+02:00

Eli vaikkakin ultra näytti kaksi kertaa tyhjää, niin toiveita on elätelty kokoajan eikä välttämättä turhaan, se selviää lähiaikoina..

Tässäpä Riinan "oireet"
- Vatsan ympärys kasvanut n.4cm astutuksesta
- Tissit kasvaneet ja tissien alla kulkee "maitoputki"
- Kiukkunen ja ärtyisä Unalle ja muille apinoille, mutta tosi hellyydenkipeä kainaloinen!
- Alistaa Unaa nylkyttämällä
- Käy tarpeillaan useammin (ennen kakkasi 2krt/vrk, nyt jopa 4-5krt, pissailee myös useammin)
- Viime päivinä tehnyt pesää, mitä ei ole ennen tehnyt.
- Pärrää erityisesti ruoastaan (ennen antanut Unan tulla samalle kupille). Hyvä ruokahalu.
- Pimpsukka litistynyt, ei enää niin "kohollaan"..? Vuotaa niukasti kirkasta. Lussuttaa sitä usein.
- Reipas ulkona, sisällä makoilee tapansa mukaan.
- Tykkää kun silitellään mahasta ja muutenkin.
- Lämmöt eilen ja tänään iltapäivällä 37.8/37.5. Aiemmin en siis edes ole lämpöjä mitannut, nyt aletaan mittailee ainakin aamuin, illoin.
- Ekasta astutuksesta 60 vrk, toisesta 59.

Kaikkihan toki voi olla valeraskauden oireita myös, mutta tämä oireiden määrä ja ajoitus vois viitata, että joku/jotkut siellä masussa asustelee.. :)

Jäämme odottamaan seuraavia päiviä innolla (ja nyt kiireen vilkkaan hankkimaan pakolliset tarvikkeet, jos vaikka pääsemmekin synnyttelemään..) Anita oli melko varma että ainakin yksi pentu tulee, kun kerroin nämä oireet, mutta katsellaan, voi olla että Riina on vaan vetänyt meitä pahemman kerran höplästä.. :D

2009-01-25T15:35:00.002+02:00

Viime työyön tulos.. Erään Trasselin siitä piti tulla, mutta enpä tyhmä ottanut kuvaa mukaan niin ei ihan ole näköinen.. höh. Kyllä siihen koko yö menikin kun joutui kokoajan keskeyttämään ja siistittävää olis vielä.. Ensi yönä koitan hieman yksinkertaisempia koira-rintakoruja.
Niin juu eikä tällä kaverilla ole vielä silmiä (eihän schapeilla kai olekaan...? :) ) ja nenäkin on tehty helmestä.. kokeilua kokeilua..

askartelua

2009-01-21T21:56:00.002+02:00

Innoistuin taas kokeilemaan ja tässä tulos: huopaschape :)Ihan ei ole rotumääritelmän mukainen mutta kai sen schapeks tunnistaa?
Mitat pituus noin 5cm x korkeus n. 4cm (hännänpäästä kuonoon n.7.5cm)

Ja lisää tulee, toivottavasti!
Myöskin tekstiä tulee joku päivä lisää..

:)

2009-01-20T16:41:00.002+02:00

ja taas on vierähtänyt tovi jos toinenkin edellisestä kirjoittelusta.. on se kumma kun ei noi neidit blogiaan päivitä vaikka niillä aikaa ois.:D
Olen viettänyt vapaita ihan vain rentoutuen (ja siivoten :/). Ihan kiva joskus vaan olla tekemättä mitään sen kummempaa.. Toissapäivänä vaihdoin lakanat sänkyyn, kun alkoi edelliset olla niin kuraset ja karvaiset. Una ei ollut puhtaisiin lakanoihin yhtä tyytyväinen vaan kävi pyyhkimässä takapuolensa niihin iltakakan jälkeen...:D Ja eikun uudet lakanat sänkyyn.. Eilen samainen neiti oli löytänyt mun karkkikätkön ja tänään onkin sitten paskottu oikein urakalla. Aamulla löysin läjän olkkarin matolta, muut hädät on onnistuttu suuntaamaan ulos.. Tietenkään en löydä mahalääkettä mistään.. ehkä se menee riisillä ohi. Aina oon Unaa kehunu teräsvatsaksi, mutta rajansa näköjään kaikella (n.200g hyvää makumaasta;) )..

Lulun kanssa ollaan paljon taas treffailtu, on päässy Unakin leikkimään ja juoksemaan. Riinasta ei ole mitään seuraa Unalle, pärrää vaan jos Una tulee liian lähelle. Olis pitäny taas olla kamera mukana yks päivä kun Lulu ja Una leikki läheisellä pellolla, Una yritti karkuun mutta Lulu roikku Unan hännässä kiinni pitkän aikaan, eikä Una tiennyt miten olis Lulua karkuun päässyt.. :D Kyllä me naurettiin taas! Ihana parivaljakko:)

Muuta meille ei juurikaan ole tapahtunut tässä, tällästä tylsähköä tää meidän elämä on.. Nyt aion ottaa virkkuukoukun käteen ja koittaa jos syntyis jotain koiramaista ;)

ja juhlaa

2009-01-11T22:43:00.002+02:00

Höh, oonhan mäki yks lahopää kun tärkein meinas unohtua! Otin tänään yhteyttä Levekin agivastaavaan että kuis ois tilaa alkeisryhmässä tai että järjestetäänkö Levekillä tänäkään keväänä alkeiskurssia ja että mahduttaisko Unan kanssa mukaan. Vastaus tuli parin tunnin päästä että vastaava yrittää saada yhden tai jopa kaksi alkeisryhmää järkättyä!! Tarkemmin asia selviää niiden kokouksen jälkeen kuun lopussa tai ens kuun alussa. Eli näyttäs siltä että vihdoista viimein päästään agiesteille sähläämään!! jeeeeee! Varokaa muut, täältä tullaan!!! :D:D:D

Arkea

2009-01-11T20:16:00.007+02:00

Onhan taas pitkä aika vierähtänyt siitä kun olen viimeksi jaksanut kirjoitella.. Nytkin Katin pakottamana yritän tästä meidän tylsääkin tylsemmästä elämästä kirjoitella:D Yötyöpäivinä ei juuri mitään ehdi tapahtua, aamulla tulen puol kasin tietämillä silmät ristissä töistä, käytän koirat pikaseen tarpeillaan ja annan ruoan ja jotain puuhattavaa (usein kongi Riinalle ja ufo Unalle) ja painelen itse vällyjen väliin nukkumaan. Sinne neitokaisetkin sitten jossain vaiheessa könyävät ja nousevat vasta sitten kun minäkin eli iltapäivällä yhden ja puoli kolmen välillä riippuen siitä kuinka saan nukuttua. Herättyäni keitän sumpit ja yritän herätellä aivosolujani tietokoneen äärellä. Käyn katsastamassa sähköpostin, naamakirjan ja blogit ja vasta sen jälkeen olen valmis lenkille. Koska lenkeille ei ole niin kauheasti aikaa työpäivinä, yritän keksiä tytöille vähän jotain päätä rasittavaa ja lisäksi yritän sopia treffejä Unan kavereiden kanssa, jotta neiti pääsis purkaa riehumistaan ulkona. Kaverit tosin on vähissä näillä kulmilla, ainut oikeastaan lähellä asuva Unan leikkikaveri on Lulu, josta olen aiemminkin kertonut. Lulu on noin puolivuotias vauhtipakkaus, ihana luonteeltaan, avoin ja reipas ja villi! Aivan niinkuin Unakin. Yhdessä ovat loistava pari kun mennä vilistävät ja painivat. Ilta loppuu yleensä lyhyeen ja niin usein jää iltalenkkikin lyhyeksi kun töissä pitää olla jo kahdeksalta. Eli hereillä-olo-koti-aikaa on pahimmassa (laiskimassa) tapauksessa noin 5 tuntia ja sinä aikana pitäs tehdä koirien kanssa kaikkea ja ehkä itse syödäkin ja käydä suihkussa yms. Ei siinä ihan ehdi niin paljoa koirien kanssa touhuta kuin haluaisi.. Jos jollakulla on jotain ihmeainetta takataskussa jolla yöunet saa vähennettyä muutamaan tuntiin niin mielelläni otan vastaan!:) Työ-öitä mulla on putkeen neljä tai viisi ja sitten saman verran vapaita (öitä). Pitkät vapaat on ihania mutta eipä niinä päivinä kovin paljon enempää saa aikaiseksi kun yrittää toipua huonosti nukutusta yötyöputkesta..:S Hankalaa.. Tänään just Katin kanssa puhuin että kuinka ois ihanaa kun ei tarttis töissä käydä ollenkaan, olis vaan koiruleiden kanssa päivät pitkät :D No sekin ongelma ratkeaa sitten kun voittaa lotossa..

Lottovoittoa kaipaan muutenkin, tämä oman pihan omistaminen on täysin menettänyt merkityksensä naapurin akitan takia, ennen pystyin olemaan koirien kanssa omassa pihassa milloin vain ja pystyin jättämään tytöt vaikka keskenäänkin pihaan. Nyt saa kytätä silmät takaraivossa ja pelko persiessä koko ajan että millon se akita tulee taas. Sillä kun karatessaan tapana tulla heti suoraan meidän takapihalle. Kun sais jostain ylimääräistä rahaa niin muuttaisin samantien tästä pois, edes muutaman kilometrin päähän niin ei tarttis jatkuvasti kytätä. En luota siihen koiraan enää yhtään. Ottaa päähän ja surettaa.

Riina tosiaan on nyt vasta innostunut kongin tyhjentämisestä, pylly korkealla se tyhjentää kongia tassujen välissä. Hauskaa katseltavaa! Unalla on "vähän" aggressiivisempi ote noihin puuhaleluihin, ufo, kongi ja pullo lentää kaaressa ja lattia kolisee kun Una ahmii nameja.. Siinä ei paljon järkeä käytetä.. :)

Kuvittelin laittavani tähän kuvan jossa tytöt ovat työn touhussa mutta ne kuvat onkin niin huonoja että laitanpa nyt vaan lettipää kuvan.. Täytyy joskus räpsiä parempia..

Tänään oltiin Lulun ja kaimani kanssa pari tuntia ulkoilemassa. Käveltiin heidän rakennustyömaalle ja koirat sai tutkia uusia paikkoja ja leikkiä. Tai eihän Riina leiki ikinä Unan kanssa, lähinnä komentaa pikkuakan olemaan kunnolla ensin jahtaamalla ja sitten alistamalla.. Pellolla Riina meni omia menojaan, todennäköisesti söi aika monta hiirtä tai ainakin yritti ja Lulu ja Una juoksivat ja painivat. Noiden kaheleiden menoa on kyllä hauska seurata, välillä Una makaa maassa ja Lulu istuu pään päällä ja sitten taas juostaan, Una jahtaa Lulua, hetken päästä toisinpäin ja Lulu roikkuu Unan perskarvoissa kiinni. Välillä täytyy tietysti vaania ja levätä. Olis se vaan mukavaa kun ois kaks yhtä leikkisää koiraa samankaton alla.. Eikö vain? :)

Nyt sohva ja morsian kutsuu. Palaamme myöhemmin!

Uutta vuotta!

2009-01-01T19:24:00.003+02:00

Toissa päivänä räiskyi ja paukkui ja vuosi vaihtui todella hyvässä seurassa. Annika ja koirat tulivat iltapäivästä ja käytiin kaupassa yhdessä, jotta päästiin sapuskoita laittelemaan. Kati ja Kata koirineen saapui kuudelta paukkeen alkaessa. Siinä sitä sitten koirat ihmetteli toisiaan ja vanhat mummot (Riina ja Tuikku) pärräs taas muodon vuoks pikkupojille. Vilkkukin vähän yritti kunkkuilla mutta unohti sen sitten kun tajus ettei pikku-ukoista mitään vaaraa ole. Una oli alkuun Wunjosta ihmeissään, ajatteli kai menettävänsä lellipennun paikkansa! (mikä tais kyl tapahtuakin..)

Koirat leikkivät sisällä ja ulkona ja sitten taas sisällä ja ulkona ja niin edelleen.. Koko illan niillä riitti energiaa peuhata, eivätkä edes huomanneet raketteja! Isoimmat pamaukset pysäytti juoksun hetkeks mutta meno jatkui samantien! Mummot (Riina ja Tuikku) kutoi sukkia sisällä, eivät uskaltaneet tulla ulos pahimman paukkeen aikana. Tuikku-mummo oli ottanu vähä terästettyä eikä sitten meinannut välillä pystyssä pysyä.. :) (rauhoittavia)

Luigi, Wunjo, Basso ja Una leikkivät ja "taistelivat" luista ja leluista ja mennä temmelsivät. Siinä on kyllä semmonen sakki jolta ei vauhtia puutu! Ihana seurata kuinka pikku Wunjokin menee isojen perässä kunkun elkein. Mikään sitä ei pelota. Ihana pallero, rakastuin heti! Mutta kyllä on Luigi ja Bassokin niiiiiiin ihania että ottaisin millon vaan ne tänne meille! En meinannut niitä edes pois päästää kun niin hauskaa meillä ja koirilla oli! Ja pentukuumehan siitä tietysti pukkas kun pääs tommosta pientä palleroa paapomaan<3

Eilen oltiin koirien kanssa läheisellä pellolla ja Lulu tuli myös tapaamaan hurjaa ja pelottavaa schape+kultsu laumaamme. Alkuun hurjimmat tukkahirviöt tais pikkuneitiä vähän pelottaa, mutta hetken päästä Lulu alkoi leikkimään Wunjon ja muiden kanssa. Una oli niin onnellinen kun sai monen monta paini- ja juoksukaveria! Täytyy alkaa kasvattaa tätä omaa laumaa, niin mukava on seurata koirien touhua! :D

Tänään alkaa taas työt ja kirjottelut jää todennäköisesti vähiin. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Lääkärissä

2008-12-30T13:30:00.002+02:00

Eli ei pentuja sitten näkynytkään...:( Riinalla ei aiemmasta juoksusta ollut valeraskauden oireita mut nyt on.. Olin jotenkin ihan varma että pentuja on, mutta ei Jussi ultralla mitään masusta löytänyt.. Harmi. Yritetään uudemman kerran sitten ehkä kesällä..

Una sai 10 päivän anibioottikuurin puremahaavaansa ja minä sain ohjeeksi suihkutella päivittäin haavakohtaa jottei pääse rupeutumaan vielä ja että pöpöt pääsee haavasta pois.

Unalla on hauska tapa: Kun imuroin se seisoo imurin takana siinä kohtaa missä imuri puhaltaa ilmaa pois. Karvat hulmuten se seuraa mua ja imuria :) En tiedä miksi se niin tekee, ilma on lämmintä eli ei ainakaan viilentääkseen itseään siinä seiso. Ja moppia se seuraa myös, välillä haukahtaa ja hyökkää mopin kimppuun..XD Halvat huvit..

Schape on kyllä ihana koira juuri tuosta syystä että sen pitää saada osallistua kaikkeen mitä ihminen tekee.. Vaikka se onkin joskus ärsyttävää kun toinen seisoo kokoajan tiellä ja seuraa. Aivan loistavia kavereita siitä huolimatta!:)

Huomenna onkin sitten se päivä jota on odotettu: Annika + Tuikku (schape) & Vilkku (kultsu), Kati + Wunjo & Luigi ja Kata + Basso tulevat meille uutta vuotta viettämään! Onkohan tästä talosta enää mitään jäljellä torstaina...:) Tosi ihana päästä näkemään "pikku" poitsuja Wunjoa, Luigia ja Bassoa. Leirillä näin Luigin ja Basson, Wunjo-kunkkua en ole vielä tavannutkaan. Ihanaa, talo täynnä schapeja!

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Löytöjä ja joulua...

2008-12-28T16:08:00.002+02:00

Joulu taas vilahti ohi kauheella vauhilla, osin myös sen takia kun työt kutsui jo joulupäivänä. Aaton aattona olimme tyttöjen kanssa joulumielen etsimis reissulla. Tytöillä oli kulkuskaulurit ja mulla punainen villapipo, kävelimme läheisen päiväkodin ohi ja ilokseni huomasin 15 pientä silmäparia tuijottamassa meitä ikkunasta :) Päiväkodin lapset olivat ihmetelleet meitä ja päiväkodin täti, jonka tapasin myöhemmin, oli kertonut lapsille että pellolla menee tonttu ja tontun koirat, jotka ovat tulleet katsomaan ovatko lapset kiltisti. Lapset olivat olleet tohkeissaan ja ihmetelleet että onko tontullakin koiria :) Saimme oikein hyvän joulumielen!

Kotimatkalla koimme taas ikäviä. Naapurin akita syöksyi pihastansa Unan päälle, tällä kertaa sillä onneksi oli valjaat ja hihna perässänsä josta sain nopeasti kiinni ja akitan pois tyttöjen kimpusta. Una otti jalat alleen ja lähti pinkomaan kotiin päin. Naapurin pojat oli leikkimässä lähellä ja pyysin heitä ottamaan Unan ja Riinan kiinni siltä varalta että lähtisivät peloissaan kauemmaksi. Pojat ottivat koirat ja jäivät kauemmaksi odottelemaan. Pidin akitaa valjaista kiinni ja akita murisi mulle. Karjasin sille et nyt stana turpa kii ja kopautin päähän :) Pian tulikin akitaperheen vanhin poika hakemaan koiraansa ja kyseli kävikö mitään. Olin silloin jo niin vihainen että savu nousi korvista ja huusin että ei sillä ole mitään väliä, tämä ei jää tähän. Ja tuli siinä paljon muutakin julkaisukelvotonta sanottua! Kun perheen vanhemmat kotiutuivat menin käymään ja selvittämään miten voi olla mahdollista että koira oli yksinään pihassa vaikka juuri 3 päivää aiemmin oltiin toisin sovittu? No sieltä tuli taas vaikka millasta tarinaa ja että ei vanhin poika tienny, blaa blaa blaa.. Ilmoitin että seuraavasta kerrasta vaadin akitan lopettamista. Olin jo ilmoittanut poliisille ja soittanut Anitalle tapahtuneesta. Anita lupasi olla mukana tukena ja turvana jos seuraava kerta vielä tulee.. No mutta selvisimme säikähdyksellä, itselleni tosin jäi kammo. Nyt joka kerta kun lenkille pitää lähtee alkaa sydän hakkaamaan miljoonaa. En halua enää kokea samaa!! Koirat on suht ok, eivät oikein uskalla kulkea talon ohi.. Muutaman päivän Una haukkui kaikki 100m päässä tai sitä lähempänä olevat koirat ja säpsähteli kaikkia kovia ääniä. Tänä aamuna katoin että onpa Unalla kaamea takku lonkassa. Vetäsin harjalla ja huomasin että siellä on mun pikkurillin pään mentävä reikä ihossa. Una on ilmeisesti itse sitä putsannut ja sen takia turkki takkuuntunut.. Putsasin haavan ja mietin et pitäiskö lähtee näyttää lääkärille, mutta eivätpä ne noin vanhalle haavalle enää mitään tee.. Muita vekkejä en ole löytänyt Unasta.

Riinalta löytyi rupi joulun aikaan kaulalta, se siis siitä lauantaisesta hyökkäyksestä. Jännä et vaikka kuinka tarkkaan kävin koirat läpi en näitä löytänyt.. No onneks ei ole tulehtunut..

Joulua vietimme Lahdessa Tonin vanhemmilla. Kaikki meni oikein mukavasti heidän ison sekarotuisen Remun kanssa. Remu palleinensa oli oikein mielissään tyttövieraista!:) Eka ilta menikin Remun kulkiessa nenä tyttöjen takapuolissa kiinni tyttöjen pärrätessä. Seuraavana päivänä ei mitään "ongelmia", nukkuivat lattialla vieretysten koko sakki!

Eilen illalla satuin vilasee Riinan nisiä ja nisien ympärys on aikaslailla turvonnut! Tuleeko meille sittenkin pentuja??:) Olin jo osittain luopunut toivosta, mutta nyt olen taas intoa täynnä. Huomenna olis tarkotus mennä toisen kerran ultraan! Peukut pystyyn taas!

Vielä olis yks yö töitä ja sitten alkaa vapaat ja uuden vuoden odottelu. Toivottavasti Lahden schapesakki pääsee tulee! Työkaverini tulee schapensa ja kultsunsa kanssa myös meille. Eli jos Lahden jengikin tulee niin meitä olisi 4 akkaa ja 7 koiraa!!!:) Mahtavaa! Voipi olla vipinää..:)

Kerron huomenna sitten mitä ultrassa näkyy..:)

2008-12-23T14:07:00.002+02:00

Eilen tosiaan käytiin ultrassa ja mitään ei näkynyt :( Saadaan kuitenkin mennä ens maanantaina samaan hintaan uudelleen, jos vaikka oltiinkin liian aikasessa astutuksessa, jolloinka tiineysvuorokausia olisi vähemmän ja näin ollen ei sikiöt vielä ultrassa näkyisi..

Täten toivottelemme kaikille oikein rauhallista joulua!

Parempi päivä

2008-12-21T21:01:00.002+02:00

Pikapäivitys eilisen asioihin: Tänään käytiin poliisilaitoksella juttelemassa ja tultiin siihen tulokseen että ei tehdä rikosilmoitusta vaan tehtiin pelkkä ilmoitus tapahtuneesta. Asiasta on vaikea tehdä rikosilmoitusta koska ei ole tavallaan mitään mistä syyttää. Oma vikani oli että menin väliin. Paskaa tuuria oli se että satuttiin olemaan ulkona silloin kun akita sai vedettyä pantansa poikki. Akita oli kuitenkin ihan oikein kytkettynä pihassansa. Siitäkään ei voi syyttää. Akitan omistajat maksavat kaikki kulut mitä mulle tästä aiheutuu.

Huomen aamulla alan metsästämään meille ultra-aikaa ja toivon että pääsisin lemppari eläinlääkäreilleni hervantaan. Ultraus on suoritettava huomenna tai ihan viimeistään tiistaina, jos onkin käynyt niin että pentuja on ollut mutta Riina on saanut keskenmenon. Anita sanoi, että siellä näkyy sitten vielä "aihiot". Mutta toivotaan ettei niin ole käynyt. Eilen kaverini kävi kylässä ja sanoi että Riina on muuttunut todella hellyydenkipeäksi! Jes!:) Itse sitä ei sillai huomaa kun siihen tottuu ja Riinakin on varmaan muuttunut pikkuhiljaa.. Tämä vois siis olla merkki tiineydestä! Huomenna se sitten selviää.. jännittää!:):):)

Mutta nyt koirat kainaloon ja kummelin alivuokralainen pyörimään!

Elämäni hirvein päivä!

2008-12-21T00:28:00.004+02:00

Onhan ollut päivä.. Lopetin yötyöputken tänä aamuna, jonka jälkeen nukuin muutaman tunnin. Lähdimme iltapäivällä lenkille hyvillä mielin, tarkoitus oli lenkin jälkeen vihdoin tehdä joulusiivoukset ja sen päälle leipoa kavereiden kanssa piparkakkutalo. Edelliset vapaat meni flunssan kourissa ja kämppä on pommin jäljiltä kun työpäivinä ei ole ehtiny siivoamaan.. no mutta asiaan.. Eli lähdimme lenkille ja pääsimme noin 50m ulko-ovelta kun naapuri pihasta syöksyi akitanarttu tyttöjen kimppuun! Koira oli saanut kiskottua pantansa poikki. Kyseinen akita on aiemminkin käynyt tyttöjen päälle mutta mitään ei ole ehtinyt tapahtua kun omistaja tai minä ollaan ehditty väliin. Tai no on tytöt järkyttynyt aiemmilla kerroilla, mutta ollaan selvitty säikähdyksellä ja selvitetty asiat puhumalla omistajien kanssa.

Kaikki tapahtui todella nopeasti ja mulla ei oo kovinkaan tarkkaa mielikuvaa koko tapahtumasta, sen verran paniikissa olin mutta tässä se mitä "muistan": Lähdimme pihastamme ja olimme juuri kääntyneet parkkipaikalta pienelle polulle mistä usein kuljemme. Sivusilmällä näin tämän akitan juoksevan kauheeta vauhtia meitä kohti ja tajusin että päällehän se taas tulee. Aloin huutamaan perkeleitä ja vaikka mitä siinä toivossa että akita säikähtäisi, mutta ei mitään. Akita kävi suoraan Riinan kurkkuun kiinni. Päästin hihnoista irti ja syöksyin väliin jatkaen huutamista ja karjumista. Tässä vaiheessa onneksi autoaan pesemässä ollut naapurimme (ei koiran omistaja) näki ja tajusi tilanteen ja lähti hakemaan koiran omistajia paikalle jotka olivat sisällä talossaan (joka on siis noin 50m päässä tapahtumapaikasta, 100m meiltä). Ilmeisesti olin silloin jo saanut selätettyä akitan, koska apua hakemaan lähtenyt naapuri katsoi että se on parempi vaihtoehto kuin tulla enää siihen väliin. Helppoa selättäminen ei ollut, jotenkin sain kuitenkin koirasta otteen ja myös koira sai kädestäni (nyt on käsi kipee, turvonnut ja reikiä täynnä) ja Una ja Riina säilyi lähes ruhjeitta. Kun käteni oli koiran suussa, tunsin kuinka se puri välillä kovempaa ja välillä vähän hellitti. Ajattelin silloin että ihan sama kuinka muusiksi käteni menee, kunhan vaan akita ei saa enää Unaan ja Riinaan hampaitaan iskettyä!

Akitan omistajat tulivat paikalle minun edelleen varmaan huutaessa, kirotessa ja itkiessä, ja ottivat akitan käsistäni. Käsi vuoti verta ja oli todella kipeä. Apua hakenut naapuri oli mukana selvittelytilanteessa ja tarjoutui viemään minut terveyskeskukseen kättä näyttämään. Lähdin viemään koiria sisälle ja vaihtamaan vaatteita. Kuvittelin että olin vain polvillani kurjasohjossa, mutta riisuessani ulkovaatteita huomasin olevani olkapäitä myöten myös selästä kurassa. Ilmeisesti painin sitten akitan kanssa oikein kunnolla :) Painimatsista ei ole tarkkaa kuvaa, eikä mitään tietoa minkä aikaa siinä oltiin. Pirun pitkältä aika tuntui, mutta kyse on varmaan vaan muutamasta minuutista. Sisällä tarkistin koirat, ei verta missään, hyvä. Eivätkö koirat olleet edes mitenkään poissa tolalta. Soitin Tonille täysin shokissa ja selitin tilanteen. Koska Toni ei ollut kotona, lähti naapurimme käyttämään minua tk:ssa. Onneksi ei tullut isoja vammoja, "vain" ruhjeita ja turvotusta kädessä ja käsivarressa. Haavat putsattiin ja sidottiin.

Tonin tultua kotiin lähdimme akitan omistajien luo juttelemaan tapahtuneesta. Olin jo tässä vaiheessa soittanut Anitalle ja kertonut tapahtumat, koska olin niin huolissani Riinasta ja pennuista. Koskeehan tämä asia myös Anitaa, koska kyseessä on Trasselipentue. Akitan omistajat olivat todella pahoillaan tapahtuneesta ja näyttivät katkenneen kaulapannan. Juttelimme episodista ja kerroimme että aiomme tehdä asiasta rikosilmoituksen. Eniten pelkään sitä että Riina on säikähtänyt niin paljon että tiineys on mennyt kesken. Onneksi kuitenkin vaikuttaa siltä että Riina ei juuri pelästynyt. Aion nyt sitten viedä Riinan jo aiemmin ultraan, huomenna tai maanantaina. Silloin kuulemma vielä näkyy jos pentuja on ollut, vaikka olisivat menneet kesken. Tällöin akitan omistajat ovat korvausvelvollisia. Toivon kuitenkin, että näin ei olisi tapahtunut. Kysehän on kuitenkin vahingosta, eiväthän akitan omistajat voineet tietää että kaulapanta katkeaa..

Onneksi naapurimme oli pesemässä autoaan, tuhannet kiitokset hänelle! En tiedä kuinka kauan olisin joutunut akitan kanssa painimaan ja huutamaan apua, koska naapurustossamme kaikki muut olivat sisällä. Multa alkoi jo voimat loppumaan kun roikuin akitassa kiinni ja yritin maatakin sen päällä mutta en saanut kunnon otetta. Jos ote olisi irronut olisi akita hyökännyt uudelleen Unan tai Riinan päälle.

Tärkeintä nyt on että koirat selvisi vammoitta (toivottavasti myös pikkupennut Riinan masussa)! Mutta vaikka kuinka akitan omistajat lupasivat että valvovat tästä lähin koiraansa jos se on narun päässä pihassa ja lupasivat ostaa kunnon valjaat koiralleen, niin kyllä se pelko uudesta vastaavasta tilanteesta on tuonne pääkoppaan nyt syöpynyt. En tiedä voiko kukaan muu kuin saman kokenut tietää miltä se tuntuu kun toinen koira käy omien rakkaiden kimppuun. Kyllä sitä on näköjään valmis tekemään mitä vain, varsinkin kun tietää että kyseessä on koira joka voi oikeasti tappaa toisen! Tunne on aivan hirveä, itkin järkytyksestä vielä pitkään. Mutta onneksi koirat ovat kunnossa, Riinalla on kyljessä pieni naarmu, jonka ympäriltä puuttuu karvaa ja nenän pielessä pieni nirhauma. Unalla ei näy mitään, enkä kyllä edes tiedä koskiko akita Unaan, sen verta nopeesti kaikki tapahtui. Eniten siis tässä näköjään sain iskua minä ja taidanpa olla se kaikista järkyttynein!Hyvä näin:)

Huomenna sitten suuntaan poliisilaitokselle tekemään ilmoitusta ja kyselemään miten tälläisissä tilanteissa edetään.. Ja todella todella toivon ettei tätä tapahdu enää ikinä. Ei enää ikinä. Eikä kellekään.

Ei mitään uutta.

2008-12-19T15:42:00.003+02:00

On taas kirjottelut jäänyt vähiin ja jää nytkin, ei ole juuri mitään kertomisen arvoista tapahtunut.. Astutuksesta on nyt 22/23 vuorokautta, eikä mitään uusia merkkejä ole ilmaantunut. Päinvastoin, Riina on taas piristynyt ja pärrää Unalle entiseen malliin. Tosin närästys/ röyhtäily jatkuu ja neiti nukkuu yönsä todella sikeästi. Yritin yksi yö jalalla tuuppia Riinaa kauemmaksi jalkopäähän (nukkuu siis aina minun jaloissa) mutta neiti ei liikahtanut eikä edes herännyt, joten tyydyin sitten nukkumaan jalat kippurassa ja potkimaan Tonia :) Samaisena yönä näin unta että pentuja tuli lähes 20! Unessa soitin Anitalle, että tulisi auttamaan kun pentuja vaan tuli ja tuli!:) kauheeta.

Ultrausta olen miettinyt, mutta en ole tullut mihinkään tulokseen:) Siis että vienkö Riinaa vai en. Ens maanantaina pitäs ultra-aika varata jos haluan sen ennen uutta vuotta (eli sinne 29./30.12) jolloin astutuksesta on 32-34 vuorokautta. Joulu kun sattuu sopivasti olemaan silloin kuin olisi se 28vrk täynnä, mutta eipä tuo myöhäsempi ajankohta meitä haittaa. Haluan vain tietää että onko pentuja vai ei. Oikeaan aikaan ultratessa (n.28vrk) näkee suunnilleen pentujen lukumäärän, mutta myöhemmin on vaikea sanoa montako pentuja on. Lukumäärällä ei ole väliä ja kyllähän unet sitten kertovat, heh heh.. :)

Uutta vuotta sitten juhlistetaan schapejen voimin täällä meillä. Kati on jo lupautunut tulemaan poikien kanssa meille ja vielä kun Kata saadaan messiin niin päästään järkyttämään Kuljulaisia kaamealla schapelaumalla!!XD Olen niin innoissani ja iloinen, kun saamme vieraita ja ihana nähdä Wunjoa, Luigia ja ja Katia ja toivottavasti myös bassoa ja Kataa! Toivon että näillä nurkilla on rauhallista rakettien ampumisen suhteen. Una ja Riina eivät varsinaisesti pelkää eikä mene paniikkiin raketeista, mutta hämmästelevät kuitenkin kovaa pauketta. Ulkoilut jää vähiin aatto iltana mutta onneksi on sitten peuhukavereita sisällä!

kiirettä pitää

2008-12-10T13:24:00.003+02:00

Näin ne päivät vaan menee, kun töissä on, ettei ehdi kirjotella.. Nyt alkoi viiden yön vapaat, maanantaina takas töihin.. Viikonloppuna lähdetään mun vanhemmille "maalle" viemään jo joulupaketteja kun ei jouluna sitten ehditä kun olen töissä.

Unalla on uusi peuhukaveri, Lulu. Lulu on pyreneitten paimenkoiran ja kääpiövillakoiran rakkauslapsi, ikää neidillä on karvan vajaa 5kk. Mahtava pakkaus! Alkuun Lulu vähän arasteli leikkiä Unan kanssa, mitä en ihmettele yhtään sillä Unallahan on tapana "hyökätä" toisen kimppuun juoksemalla suoraan päin! Onneksi Lululta löytyy nyt rohkeutta ja onkin melkoinen akka kun sille päälle sattuu. Nuoresta iästä huolimatta ovat hyvin tasavertainen pari, niin juoksukisoissa kuin painissakin. Lululla onkin vielä naskalihampaat valttikorttina, niillä on hyvä roikkua Unan korvakarvoissa kiinni tai näykätä takapuolesta. Lulu osaa olla myös hyvin kiukkuinen jos sille päälle sattuu ja sitten Una juoksee häntä koipien välissä karkuun kun Lulu antaa Unan kuulla kunniansa liian rajuista leikeistä. Hauska seurata kuinka vuoron perään paimentavat toisiaan, jahtaavat ja juoksevat karkuun. Ja oma pentukuume senkun kasvaa.. voi voi.. :)

Riinaa seurailen toiveikkaana. Uusia merkkejä ei ole ilmaantunut. Tarkotus olis nyt tänään mitata masun ympärys jota voi sitten muutaman viikon päästä alkaa tarkkailee..

Kirjottelen illemmalla lisää. Treffit Lulun kanssa odottaa!:)

sohvaperuna

2008-12-06T14:05:00.002+02:00

Riina, pikkuinen sohvaperunamme makaisi kaiken aikaa vaan sohvalla tai sängyssä. Lenkillä vetää liinat kii kun on saanut tarpeensa tehtyä.. Olisiko nämä jo ensimerkkejä tiineydestä..? Myös närästystä ja röyhtäilyä on ilmoilla. Ruoka maistuu kuten ennenkin.

Astutuksesta on nyt kulunut 9/10 päivää. Jos astutus on onnistunut, ovat hedelmöittyneet munasolut jakautuneet ja muuttuneet solurukelmästä rakkulavaiheeseen (morulasta blastulaksi). Jakautuvat alkiot siirtyvät kohti kohtua, minne saapuvat 7-12 vuorokauden kuluttua hedelmöittymisestä. 14-17 vuorokaudella kohtuontelon nesteessä kelluneet alkiot kiinnityvät löysästi kohdun limakalvoon. Kiinnittymisen jälkeen alkaa istukat kehittyä ja ovat valmiita 23. vuorokaudella. Eli noin kahden viikon päästä.

Odottelua ja arvailuahan tämä tässä vaiheessa on, mutta toivotaan parasta. Pennuille on jo nimetkin keksitty!:) Kiitos tästä kuuluu taas Katille! 7 tytön nimeä ja 6 pojan nimeä on valkattu, mutta ne pidettäköön vielä salassa!;) Sen voin kertoa, että nimet ovat hyvin Trasselimaisia ja ovat aiheuttaneet useat naurut keksimisvaiheessa! Vai mitä Kati?

Unan touhuista kirjottelen myöhemmin, nyt täytyy tytsyjen päästä ulkoilemaan..

hmm..

2008-12-02T15:10:00.005+02:00

Mitäs meille kuuluu... Toinen reissu Elmolla sujui lähes saman kaavan mukaan kuin ensimmäinen.. Riina pärräs ehkä vähän enemmän kun Elmo yritti selkään, oisko neidolla ollut paikat kipeenä edellispäivän tohinoista... Ja tais Elmo-mieskin olla vähän väsy kun jäi kiinni jäätyään Riinan selän päälle makaamaan, ei siis yrittänytkään kääntyä. Viitisen minuuttia Elmo siinä oli ja sitten kääntyi ja olivat ainakin toiset 5min takamukset vastakkain.. Tällä kertaa Riina ei "uikuttanut" juuri lainkaan. Laitettiin Riina heti autoon kun Elmo irtaantui, ettei neito pääse pissailee tärkeää lastia pois heti.. Että semmonen reissu, nyt vaan sitten odotellaan..

Olen ollut nyt töissä taas niin enpä ole ehtinyt kirjottelee eikä olla touhuttukaan mitään ihmeitä. Kovasti on pentuja jo tässä vaiheessa kyselty. Ja paljon on tulossa pentuja sitten naapurustosta ja muualtakin katsomaan. Olenkin sanonut että sitten saa tulla kun on pennuilla ikää 7vkoa niin voin sitten nakata pennun kainaloon vieraiden lähtiessä!:) Meiltä ei ilman pentua poistuta! Toivon, että saisimme edes muutaman pennun. Yhdelle pennulle on jo tiedossa tärkeä tehtävä: kuulokoira! Olisi ihanaa ja mahtavaa päästä seuraamaan kuulokoiran koulutusta ja muutenkin kuuron elämää koiran kanssa tai koiran elämää kuuron kanssa. Ja tietenkin siitä saataisiin rodulle lisää mainetta! mutta tästä sitten lisää kun asiat varmistuvat..

Eilen aamulla kun menin nukkumaan työyön jälkeen, tuli Riina tapansa mukaan jalkopäähän ja yökkäsi juuri syömänsä ruoan, tai osan siitä. Kiva. Olin jo sen verta unessa etten jaksanut ruveta siivoamaan, niinpä Riina siivosi jälkensä :) (joo ei meillä yleensä koirat joudu oksennuksiaan syömään, tuo oli ihan vaan mahassa käyneitä kokonaisia nappuloita, ei varsinaisesti oksennusta). Hetken jo ajattelin että jes, aamupahoinvointia, mutta ei se sitä taida vielä olla. Astutuksesta tulee huomenna vasta viikko. Ruokahalukin on edelleen hyvä. Noh, seuraillaan..

Eilen kävin hammaslääkärissä vain tarkistuksessa, mutta hl-setä päättikin nypätä viisaudenhampaan pois. Olin luvannut mennä lapsenlikaks hammaslääkärin jälkeen ja meninkin vaikka puhe oli yhtä sössötystä. Välillä alko naurattaa oma puhe ku ei siitä meinannut tulla mitään. Nopeesti kuitenkin turovotus laski ja tunto palas naamaan (oli meinaan hyvin puudutettu silmäluomea ja nenää myöten) Onneksi poski ei ole kovinkaan turvoksissa enää ja särkylääkkeet vie kivun pois. Huomenna ja torstaina sitten olis ohjelmassa reiän paikkausta ja hammaskiven poistoa. Saa nähdä mimmonen lasku sieltä tupsahtaa..

Tänään oltiin Henrikan kanssa vähä jouluostoksilla, tai eihän meidän mitään pitänyt ostaa.. katsella vain. Ei menny ihan niin.. :) No mut nyt onkin sitten melkein kaikki lahjat hankittu, pari pikkujuttua puuttuu. Korttejakin pitäs väsätä, intoa riitti vallan niiden kahden kortin tekoon ja sitten sekin jäi.. Onneksi tässä on vielä pari viikkoa aikaa.

jeijeijeijeee!!

2008-11-26T15:30:00.004+02:00

Vierailu Trasselilassa, eli tokat treffit Elmon kanssa. Aluksi näytti siltä, että eihän tästä mitään tuu.. Riina pöris ja päris ja anto hammasta Elmolle. Luovuin toivosta (noin kolmeksi minuutiksi) ja alettiin höpöttää muuta Anitan kanssa nuoren parin peuhatessa taustalla ja kuinkas ollakkaan, kun silmä vältti niin Elmo hytkytti Riinan selässä!Jes!:) Elmo ei kuitenkaan jäänyt kiinni. Uusi yritys niin, että pidettiin koiria (tai lähinnä Riinaa) paikallaan. Ei onnistunu, Riina ei ollut yhteistyöhaluinen. Pidettiin hetken tauko ja Riina kävi maistelemassa hirven karvaista sorkkaa välillä. Uusi yritys jälleen ja Elmo jäi kii. Anita auttoi Elmoa kääntymään ja minä pidin Riinaa paikallaan ja rapsuttelin ja rauhoittelin (raukka piti pientä vikinää). Siinä sitten oltiin tovi, noin 10-15 minuuttia. Kyykyssä omat jalat jumissa, Riinan pää polvellani. Riina yritti välillä pungertaa Elmoa ulos, mutta oli kuitenkin ihan rauhakseen lähes koko kiinnioloajan. Anita piti koirien takapuolet kiinni toisissaan siltä varalta, että Riina alkaisi riuhtoo itseään irti ja satuttaisi Elmoa. Kun Elmo irtaantui Riinasta oli Riina niiin onnellinen, hyppi ja kirmas, tais tyttö kuitenkin tykätä..;)

Una oli myöskin taas mukana ja pääs tutkailee Trasselilan pihaa ja maistelemaan hirven sorkkaa. Yritti neiti myös vähän Elmon kanssa leikkiä, mutta uudet hajut ja hirvensorkka vei voiton.

Huomenna uusi vierailu vielä varmuudeksi ja sitten vaan peukut pystyyn! Jos Riina on onnellinen, niin olen kyllä minäkin. Kotimatkan ajelin huonosta kelistä huolimatta suupielet korvissa ja haaveilin hauvavauvoista!:) Nyt tämä tuntuu todellisemmalta kuin koskaan! Ihanaa!

Sarikin on saanut osansa pentu-unista. Viime yönä hän oli nähnyt unta Riinan pennuista, jotka tällä kertaa olivat narttuja. Mustapäisiä nöpönenäisiä narttuja. Toivotaan toivotaan!:)

Eipä tässä sen kummempia, uudet kuulumiset sitten huomenna!

voihan soidinmenot..

2008-11-24T17:20:00.002+02:00

On taas senpäiväne vipinä ja tohina päällä Riinalla et huhheijjaa.. Una saa kyytiä.. Raukka yrittää juosta karkuun minkä kintuistaan pääsee, mutta Riina tulee perässä, hyppää selkään murisee.. Voi toista! Riinalta on tullu tänään vielä punertavaa eritettä pimperosta joten siirrämme huomisen hypyn tod.näk. keskiviikolle. Ja värkissä jo vielä sellainen kova "rengas", joten ei neiti ole vielä valmis. Katotaan tilanne uudelleen huomenna.

Odottamani kirja saapui tänään ja hetihän se piti lähes kokonaan läpi lukaista. Ajankohtaiset asiat tarkasti ja ei niin ajankohtaiset (pentuajan) asiat silmäilin läpi. Hyvä kirja, suosittelen!

Lumitöitä on tehty niin että on hartiat jumissa ja käsivarret kipeenä. Suorastaan v*tuttaa jos/kun lumet sulaa sitten jo viikonloppuna pois. Ois voinu talvi jo tulla!

Eipä tässä sen kummempia, torstaina taas töihin pitkästä aikaa.. tsaude!

Treffit nro 1

2008-11-23T11:35:00.002+02:00

Ekat treffit Elmon kanssa takana.. Kovin toiveikas olin, mutta olimme liian aikasessa. Riina ei antanut astua.. Päästi haistelee, mutta selkään ai antanut hypätä. Kyllä sai Elmo kuulla kunniansa :) Elmolle yrityksestä täys kymppi ja papukaijamerkki päälle. Sen verta innokas ja sitkee sulho on! Ei piitannu Riinan rähinöistä tuon taivaallista ja vaan yritti, yritti ja yritti. Varmaan sata kertaa. Tiistaina koitetaan sitten uudemman kerran. Toivottavasti paremmalla menestyksellä..

Eilen illalla katselin telkkaria kera ison aakkospussin ja lähdin käymään paheillani takapihalla. Riina jäi sohvalle "nukkumaan". Una tuli mukaan ulos. Takas tullessa kuului olohuoneesta rapinaa ja lähes tyhjä aakkospussi oli lattialla. Riinahan se siellä maiskutti nameja:) On se kiva että on koira joka ajattelee omistajansa linjoja!

Nyt sitten vaan odotellaan lumimyrskyä ja iltapäivän lenkkiä!:) Mikä sen ihanampaa kun vetää paksukerros vaatetta päälle, pipo korville ja lähteä vaeltamaan tuuleen ja tuiskeeseen! Ja kotiin päästyä iso mukillinen lämmintä kaakaoo!Nam!:) Nauttikaa myräkästä!

Enneuni(ko?)

2008-11-21T15:10:00.002+02:00

Eilisiltainen pitkä keskustelu pennuista ja vähän muustakin Katin kanssa tuli uniini. Unessa olin valmistautunut synnytykseen hyvin, oli kaikki tarvittava käden ulottuvilla ja myös eriväriset puuvillalangat pentujen merkitsemiseksi, mutta kuinkas sitten kävikään: Thea avusti Riinaa synnytyksessä, punnitsi pennut samantien ja kirjasi tuntomerkit ja painot ylös. Minä vain katsoin vierestä tumput suorina:) Pentuja syntyi 9, 8 urosta ja 1 narttu, joka oli huonossa kunnossa ja sen selviäminen kiikun kaakun. Ja unessa narttuja oli kyselty paljon ja uroksista ei juuri kukaan ollut kiinnostunut..

No katsotaan mitä tuleman pitää. Anitan kanssa sovittiin sunnuntai aamulle ensimmäin hyppy, voidaan olla liian aikasessa, mutta sitten treffataan uudestaan! Eilisillasta asti Riina on kulkenut häntä pystyssä puolelta toiselle viuhen. Kääntääkin jo häntäänsä kun silittää. Una nuuskii Riinan takapuolta innoissaan ja sen jälkeen alaleuka väpättää.. Sai naapurin vanhaherra Jesse (kleinspitz?) myös osansa juoksuhajuista jälleen. Jesse on useasti vapaana pihassansa ja tänäänkin köpötteli sieltä tyttöjä haistelemaan ennenkuin ehdin varoittaa omistajaa hyvänhajuisista kavereista. Aikansa haisteli, kunnes omistaja tuli kaappaamaan kainaloonsa tuon ihanan karvakasan, jonka korvat oli tiukasti takana ja silmät lähes pullistuneet päästä ihanien tuoksujen johdosta :) Jesse on aikoinaan jäänyt auton alle ja sille jouduttiin toinen etujalka korvaamaan puujalalla (tai mitä lie materiaalia onkaan). Kopina vaan kuuluu kun Jesse kulkee..:)

Ei se tilaamani Parempaan pentutulokseen kirja tullutkaan vielä tänään :( Täytyy siis odottaa viikonlopun yli.. Harmi kun olisin halunnut jo päästä sitä lukemaan..

Kai se on taas kipastava raikkaaseen ulkoilmaan kun alkaa tytöt pyörimään niin levottomina jaloissa.. On tosi ihana ilma ulkoilla ja paljon valosampaa nyt kun on edes vähän lunta. Eilen virittelin jo ulkovalojakin ja jäälyhdyt alkavat olla tarpeeksi jäässä :) Flunssanpoikanen vaan meinaa vähän estää tätä "talvesta" nauttimista.. Onneksi sunnuntaiksi on luvattu lumimyrskyä niin pääsee nauttimaan vielä ensiviikollakin.

Katille ja Luigille turvallista kotimatkaa ja Katalle ja Bassolle onnea näyttelyyn!!!:)

ah niin ihanaa askartelua

2008-11-20T16:11:00.004+02:00

Tadaa.. :)

Nyt on sitten joka paikka liimassa ja hileessä ja keittiön pöytä täynnä paperi- ja huopasilppua.
Tässä lopputulos. Nämä siis vasta mallikappaleet, eivätkä postituskelpoiset..

Ja kamera on tosi tosi huono, oikeestihan nämä siis näyttävät ihan joltain muulta kuin ekaluokkalaisen tekemältä.. :)

Kuusikortti olisi ehkä kauniimpi tummansinisellä pohjalla, täytyykin kokeilla..

lunta, lunta, lunta!

2008-11-20T13:09:00.003+02:00

Voi tätä lumen tuomaa riemua! Una on kuin toinen koira, kun pääsee peuhaamaan lumessa! Juoksujen takia en uskalla muualla vapaana pitää kuin omassa pihassa, missä onneksi neiti-ADHD pääsee hepuleitaan purkamaan. Tehtiin juuri pitkä lenkki ja haisteltavaa riitti. Una löysi myös kuolleen hiiren tai vastaavan ja poimi sen suuhunsa. Sari saikin sitten kuulla kiljumiseni puhelimen välityksellä kun tajusin mikä Unan suussa on. Onneksi Una luopui raadosta sovinnolla.

Riinan juoksut etenevät, nyt en enää saa pumpulipuikko testillä "tuloksia", mutta värkki on edelleen turvoksissa. Voi kun kaikki onnistuisi, toivon niiiiin paljon että saisimme pikkurasseleita talon täyteen! Huomenna pitäisi postilaatikkoon kolahtaa kirja; Parempaan pentutulokseen, koirankasvattajan käsikirja. Kirja olisi varmaan löytynyt kirjastostakin, mutta halusin opuksen omakseni kun siitä on varmaan hyötyä tulevaisuudessakin. Odotan innolla, että pääsen sitä "ahmimaan". Niin paljon on kysymyksiä päässä, joihin haluan vastauksen ja uskon että tuosta kirjasta löytyy paljon tietoa. Anitaa kun en viitsisi joka päivä vaivata näillä kysymyksilläni ;)

Elmoa menemme aikaisintaan sunnuntaina tapaamaan, riippuen juoksujen etenemisestä tietenkin. Ja sitten vain odottelua, odottelua ja odottelua. Huh, kuinkahan maltan. Olen ajatellut käyttää Riinan ultrassa sitten kun se mahdollista on. Jos ja kun siellä pentuja näkee niin en varmaan pysy enää housuissani.. Tällainen hössöttäjä kun olen! :) Noh, maltti on valttia.

Nyt joulukorttien tekoon! Olen joulunpyhät töissä, enkä pääse sukuloimaan, niin ajattelin kerrankin panostaa kortteihin ja tehdä itse kauniit joulukortit. Tai ainakin yritän tehdä niistä kauniit :) Palaan astialle viimeistään Elmon tapaamisen jälkeen!

Nauttikaa lumesta!:)

tittidii

2008-11-17T00:11:00.006+02:00

No niin.. nyt on saatu jo hiukan näköäkin blogille.. :) Oon mä kyl niin hullu, kattelin tossa jo nimiä tuleville pennuille, vaikkakin koko pentuasia on vielä tosi tosi epävarmaa.. Mutta minkäs sitä itselleen voi, kun innostun niin sit se on menoa. Pennuista tulee Trasseleita ja niille pitäis trasselimaiset nimet keksiä, se ei ole helppoa ollenkaan:) Pennut tulevat kasvamaan täällä meillä, Anitan tuella. Huomenna marssin kirjastoon ja lainaan kaikki mahdolliset pentukirjat ja alan opiskelemaan. Paljon olen jo pennutukseen liittyviä juttuja lukenut, mutta paljon on vielä opiskeltavaa.

Huh, minkähänlaiseen soppaan sitä on lusikkansa pistänyt, "vähän" tosiaan jännittää, mutta uskon selviäväni. Jossain vaiheessa oli mahdollisuus, että Anita olisi ottanut Riinan sinne synnyttämään ja kasvattamaan pennut, mutta kieltäydyin heti. En voi "luopua" Riinasta niin pitkäksi aikaa ja toisaalta haluan myös kokea mitä pennuttaminen on. Ja mikä tämän mahtavampi tilaisuus, saan kokeneen kasvattajan tuen ja turvan ja silti saan itse hoivata pentuja.
Niin no, ei ehkä vielä saisi olla näin innoissaan, kaikkeahan voi tapahtua. Voihan Riina jäädä tyhjäksi tai jotain muuta ikävää sattua.. Mutta toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja saamme paljon ihania schapevauvoja<3

Unan kanssa on pitänyt kotitokoilla, ostin kirjankin sitä varten. Mutta näin tässä on taas käynyt, en ole saanut edes luettua kirjaa saati sitten tokoiltua. Pitäs olla joku potkimassa persuksille, että alkais jotain tapahtua täällä. Ja sitä paitsi, työt haittaa harrastuksia ;) Jos vaikka nyt ottais itteään niskasta kii ja alkais perehtyy tokon ihmeelliseen maailmaan. (vai eikö se riitä että Una osaa ottaa namikopin:) hehe..)

Nyt tie tottelevaisuusvalioksi-kirja käteen ja peiton alle opiskelemaan! hop!

kui tää toimii..

2008-11-16T21:55:00.001+02:00

Heipä hei vaan! Yritänpä nyt minäkin tutustua tähän blogaamiseen.. :) kovin tuntuu olevan hankalaa saada nää sivut pelittää, joten pahoittelen jos joitakin häiritsee nämä mun sohlaamiset..
Suurin syy miksi halusin blogin, on se että nyt vihdoista viimein pentuhaaveistani tulee totta! (Noh, ensi viikolla varmempaa, eikä silloinkaan viel 100% varmaa).. mutta Riinan juoksut alkoivat ja tarkotus olisi neiti astuttaa Trasselimamman Elmolla (Elmo Anjo Vriendje van de Brederwiede). Ensimmäisen kerran käymme sulhoa tapaamassa noin viikon päästä ja tarvittaessa sitten vielä uudemmankin kerran.

Tätä pennutusasiaa olen pohtinut jo pidemmän aikaa ja nyt siitä siis näyttäisi tulevan totta! Toivottavasti kaikki menee hyvin, astuminen onnistuu jne.. Kerron tänne sitten kuulumisiamme, jahka jotain saadaan aikaiseksi.

Tapaamisiin siis..

P.s. Yritän kirjotella tänne muutenkin, mutta niinkus huomaatte niin ei oikein kirjottaminen taaskaan suju, joten jätän turhat runoilut seuraavaan kertaan.. :)